A-vitamiini

A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka vaikuttaa muun muassa näkökykyyn, solujen kasvuun ja erilaistumiseen sekä lisääntymiseen. A-vitamiinivaikutus on retinolilla, retinoideilla sekä eräillä karotenoideilla, jotka elimistössä muuttuvat retinoliyhdisteiksi. Hyviä A-vitamiinin lähteitä ovat maksa, maitovalmisteet, ravintorasvat ja kasvikset. Riittävän A-vitamiinitarpeen saa yleensä monipuolisesta ruoasta. A-vitamiinin puute voi aiheuttaa sikiövaurioita, heikentynyttä hämäränäköä, tulehdusherkkyyttä ja ruokahaluttomuutta. Puute voi myös häiritä kasvua ja lisääntymiskykyä. A-vitamiini on suurina annoksina myrkyllinen ja lisää sikiövaurioiden vaaraa. A-vitamiinilisää ei suositella raskaana oleville.

B-vitamiinit

Tiamiinilla (B1-vitamiini) on keskeinen merkitys hiilihydraattien aineenvaihdunnassa sekä lihasten ja hermoston toiminnassa. Tiamiinin puutosta esiintyy enimmäkseen alkoholisteilla. Puutosoireina on ruokahaluttomuus, väsymys, lihasheikkous ja hermostovauriot. Hyviä tiamiinin lähteitä ovat sianliha, täysjyvävilja ja pavut. Riboflaviini (B2-vitamiini) toimii koentsyyminä hapetus-pelkistysreaktioissa sekä rasvahappojen hajotuksessa ja synteesissä. Puutosoireet ilmenevät mm. suupielten haavaumina sekä nenän ja suunalueen ihottumina. Hyviä riboflaviinin lähteitä ovat maitotuotteet, liha ja pavut. Niasiini (nikotiinihappo, nikotiiniamidi) osallistuu hiilihydraattien, rasvojen ja valkuaisaineiden aineenvaihduntaan ja toimii soluja suojaavana tekijänä. Niasiinin puutostauti, pellagra, on Suomessa harvinainen. Sitä tavataan lähinnä vain kehitysmaissa, joissa niasiinin ja proteiinin saanti on erityisen niukkaa. Vaikean puutoksen oireita ovat ihottuma, ripuli, masennus sekä henkinen tylsistyminen. Tärkeimpiä lähteitä ovat liha-, vilja- ja maitovalmisteet. Pantoteenihappo (B5-vitamiini) osallistuu hiilihydraattien, valkuaisaineiden ja rasvojen aineenvaihduntaan. Se vaikuttaa mm. ihon ja hermoston toimintaan. Ihmisillä ei ole todettu pantoteenihapon puutteeseen viittaavia oireita tai sairauksia. Sitä saadaan lähes kaikista elintarvikkeista. Lisäksi suolistobakteerit kykenevät tuottamaan pantoteenihappoa. B6-vitamiini (pyridoksiini, pyridoksaali, pyridoksamiini) osallistuu mm. proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Puutostilat ovat harvinaisia. Pyridoksiinin puutteeseen liittyy luuston ja hermoston häiriöitä. Hyviä lähteitä ovat sianliha, kala, siipikarja ja täysjyväviljat. B12-vitamiini (kobalamiini) osallistuu elimistön proteiini-, rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihduntaan. B12-vitamiinia esiintyy pelkästään eläinkunnan tuotteissa. Hyviä lähteitä ovat mm. maksa-, kala-, liha- ja maitotuotteet. Kobalamiinin tarvetta lisää mm. tiukka kasvisruokavalio. Kobolamiini tarvitsee vatsasta erittyvää sisäistä tekijää imeytyäkseen. Puutostilat kehittyvät kuitenkin hitaasti elimistön suurten varastojen vuoksi. Kobalamiinin puutos saa aikaan mm. anemiaa ja hermosto-oireita. Foolihappo (folaatti) osallistuu aminohappojen ja nukleiinihappojen aineenvaihduntaan. Foolihapon tarvetta lisäävät mm. yksipuolinen ruokavalio, raskaus ja imetys ja keliakia. Puutos ilmenee anemiana. Hyviä foolihapon lähteitä ovat tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat, pavut, täysjyvävilja sekä maksa.

C-vitamiini

C-vitamiini (askorbiinihappo) on vesiliukoinen vitamiini, joka edistää kasvua sekä luuston ja hampaiden muodostumista. Se toimii myös antioksidanttina eli suojaa elimistöä haitalliselta hapettumiselta. Hyviä C-vitamiinin lähteitä ovat kasvikset, hedelmät ja perunat. C-vitamiinin vähäinen saanti aiheuttaa väsymystä ja infektioherkkyyttä. Pitkäaikainen puute voi johtaa keripukkiin. Suuretkaan määrät C-vitamiinia eivät yleensä aiheuta haittoja, koska suuri osa jää imeytymättä elimistöön.

D-vitamiinit

D-vitamiinilla tarkoitetaan useita steroidirakenteisia, rasvaliukoisia yhdisteitä, joista tärkein on D3-vitamiini (kolekalsiferoli). D3-vitamiinia muodostuu ihossa ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Sitä on runsaasti myös rasvaisissa kaloissa. D2-vitamiinia (ergokalsiferolia) esiintyy joissakin kasviksissa, lähinnä sienissä. Suomessa D3-vitamiinia lisätään maitovalmisteisiin ja levitettäviin ravintorasvoihin. D-vitamiinin pääasiallinen lähde on kuitenkin auringon valo, ja sitä on vaikea saada riittävästi ravinnosta, joten monipuolisen ruokavalion lisänä on suositeltavaa käyttää D-vitamiinivalmistetta. Suomalaisista kolmanneksella on D-vitamiinin puutosta. D-vitamiinia tarvitaan luun ja hampaiden muodostumisessa sekä kalsium- ja fosforiaineenvaihdunnassa. D-vitamiini puutos aiheuttaa luun pehmenemistä: lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa. D-vitamiinia tarvitaan myös kalsiumin imeytymiseen. Uusimpien tutkimusten mukaan D-vitamiinilla saattaa olla lukuisia muitakin terveysvaikutuksia. Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että D-vitamiinin käyttö saattaa muun muassa vähentää hengitystieinfektioita ja sen puute voi lisätä diabetesriskiä. Foolihapon tarvetta lisäävät mm. yksipuolinen ruokavalio, raskaus ja imetys ja keliakia.

E-vitamiini

E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka osallistuu solukalvojen rakenteen ylläpitämiseen ja toimii antioksidanttina suojaten elimistön soluja vapailta radikaaleilta ja hapettumiselta. Hyviä lähteitä ovat kasviöljyt, täysjyvävilja ja pähkinät. E-vitamiinin puutostilat ovat harvinaisia.

Kalsium + D-vitamiini

Kalsium osallistuu lukuisiin tärkeisiin aineenvaihduntatapahtumiin elimistössä. Lisäksi sillä on tärkeä merkitys luuston rakennusaineena. D-vitamiinia tarvitaan luun ja hampaiden muodostumisessa sekä kalsium- ja fosforiaineenvaihdunnassa. D-vitamiini puutos aiheuttaa luun pehmenemistä: lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen.

Kalium

Kalsium

Kalsium osallistuu lukuisiin tärkeisiin aineenvaihduntatapahtumiin elimistössä. Lisäksi sillä on tärkeä merkitys luuston rakennusaineena. Kalsiumin tarve on suurin kasvuiässä olevilla lapsilla, raskaana olevilla ja imettävillä naisilla sekä naisilla vaihdevuosien aikana ja niiden jälkeen. Kalsiumin imeytyminen vaatii D-vitamiinia. Parhaita kalsiumin lähteitä ovat maitotuotteet.

Magnesium

Magnesium on keskeinen tekijä monissa aineenvaihduntatapahtumissa. Sitä tarvitaan muun muassa hermo-lihasimpulssien syntymiseen, DNA:n synteesiin ja elimistön lukuisiin entsymaattisiin reaktioihin. Terve ihminen saa magnesiumia yleensä riittävästi normaalista ruokavaliosta. Hyviä magnesiumin lähteitä ovat täysjyvävilja, kasvikset sekä sisäelimet ja liha. Magnesiumin puutoksen taustalla on usein runsas nesteenpoistolääkkeiden käyttö, pitkäkestoinen ripuli tai oksentelu, suoliston imeystymishäiriö, munuaissairaus, alkoholismi tai huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes. Seurauksena voi olla väsymystä, oksentelua, lihaskramppeja sekä hermoston ja lihasten yhteistoiminnan häiriöitä. Magnesiumlisästä on hyötyä myös paljon liikkuville. Se saattaa lievittää lihaskramppeja ja suonenvetoa.

Monivitamiinit

Omegaöljyt

Rauta

Rautaa tarvitaan veren punasoluissa olevan hemoglobiinin muodostumiseen. Myös muut solut tarvitsevat rautaa. Raudan puute aiheuttaa anemiaa, jolloin veren hemoglobiiniarvo on alentunut. Raudanpuuteanemia aiheuttaa väsymystä, kalpeutta, korvien huminaa, sydämen sykkeen nousua sekä herkempää hengästymistä. Rautaa saadaan yleensä riittävästi monipuolisesta ravinnosta. Useimmiten raudan puute johtuu raudan menetyksestä verenvuodon vuoksi. Naisilla raudan puutteen syynä on usein runsas kuukautisvuoto. Keliakia ja muut suoliston imeytymishäiriöt voivat myös aiheuttaa raudanpuutetta. Raskauden aikana elimistön raudan tarve on suurentunut äidin verimäärän lisääntymisestä ja sikiön kasvusta johtuen. Raudanpuutetta voi esiintyä myös lapsilla, kun kasvu on nopeaa. Rautaa saadaan lihasta, sisäelimistä ja kokojyväviljasta. Eläinperäinen kaksiarvoinen rauta (Fe2+) imeytyy paremmin kuin kasviperäinen kolmiarvoinen rauta (Fe3+). C-vitamiini (esim. appelsiinituoremehu) edistää raudan imeytymistä, kun taas kahvi, tee, kalsium ja maitotuotteet heikentävät imeytymistä.

Muut ravintolisät ja kasvirohdosvalmisteet

Uni

Melatoniini

Maitohappobakteerit

Ubikinoni (Q10)

Kromi

Sinkki